sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Ja niin iski ompelimus

Meillä kaivettiin singeri ja trikookankaat esiin. Ja olen erittäin ylpeä. Vihdoin ja viimein osasin ommella itselleni käyttökelpoisia vaatteita! Ala- ja yläkoulussa meikäläisen hermot ei pitäneet tehdä mitään kunnolla ja se useimmiten näkyi lopputuloksessa *köhhh*

Joululomalla törmäsin tyrnifarmarit -blogin zero waste -mekon tutoriaaliin. Ostin kankaat heti seuraavana päivänä eurokankaan trikoopalojen laarista Lappeenrannasta, mutta ompelu jäi odottamaan itseään. Sitten tuli viime torstai, törmäsin kangaspussiin ja päätin, että nyt voisi vapaapäivän kunniaksi koesurauttaa sen mekon valmiiksi. Ja riemu oli melkoista, kun tajusin tehneeni ensimmäistä kertaa ikinä itselleni ompelukoneella käyttökelpoisen vaatteen.



ensimmäinen mekko
 Mekosta tuli kiva, ja se koekäytettiin perjantaina ja lauantaina. Kevyt, näppärä ja ihan itse tehty! Ja NIIN helppo tehdä. Mekkofriikin unelma.

Samana iltana pohdin pääni puhki eräiden tulevien sitsien pukuteemaa. Hylkäsin vaihtoehdot Eevasta, Jumalasta, Cupidosta ja muista ehdotuksista. Halusin kuitenkin pistää päälleni oikeat vaatteet. Ajatusta riittävän kauan pyöriteltyäni keksin, että asunani ja teemanani voisi olla luontoäiti. Ja voisin taas tehdä itselleni mekon!

Lauantaina kävin tonkimassa Kaisaniemessä eurokankaan palalaaria ja löysin tukevampaa vaaleanvihreää trikoota. Väri ei oikein ollut mielestäni sopiva...

...ja sitten se homma taas karkasi vähän lapasesta.

kylähullun maine taattu, kerrostalon pihalla sprayta kankaaseen

Ostin reissultani Clas Ohlsonilta pullon vihreää akryylisprayta. Päätin tehdä kankaan pinnasta vähän elävämmän..

Onneksi asun yksin, kukaan muu ei ehkä arvostaisi vessan vallannutta kangasta
Kuivattelin kangasta illan vessassani jotta spray kuivuisi kunnolla kiinni....

Luontoäidin karderoobin lähtökohta
Ja tänään surrasin kankaasta mekon. Takahelmasta ei alunperin pitänyt tulla pidempää, mutta onnellisen vahingon myötä niin kävi. Ja tällä hehtaarihanurilla onni onnettomuudessa oli tällä kertaa erittän toivottua. 

Sitten oli pakko kokeilla tietenkin variaatio, joka on esitelty myös blogissa. Tehdäänpä helmasta pyöreä!

zero waste, pyöreällä helmalla

Taaskaan helma ei ole ihan suora, mutta mitäpä pienistä. Sitä ei päällä huomaa kuitenkaan kukaan.

"kaava" mekon tekemiseen on niin idioottivarma, että minäkin osasin. Ja voi että, nämä on ihan mahtijuttu! Näitä tullaan käyttämään paljon.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Miksi meillä on ollut hiljaista käsityörintamalla?

Vuosi 2014 oli jonkinasteinen hullunmylly, ja jollain tapaa hullu täytyy olla, että siitä selvisi hengissä.

Vuoden aikana neulominen jäi vähän vähälle, kiloja tuli lisää. Kolme seuraavaa kuvaa kertovat miksi.

työstövaihe

Lopputulos: Pro Gradu -tutkielma, palautettu 18.12.2014

N. 1000 henkilöjäsenen yhdistyksen puheenjohtajuus tuli päätökseen 31.12.2014

Vuosi 2014 piti sisällään tähän astisen elämäni kaksi suurinta haastetta.

TYT:n eli teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtajuus oli hieno tehtävä, mutta äärimmäisen rankka.

1½ vuoden työ, 40 opintopistettä ja akateeminen vauvani päätyi palautukseen juuri ennen joulua. Gradun tekeminen oli antoisaa ja rankkaa, mutta nyt voi tosissaan olla mahdollista, että olen maisteri keväällä 2015.

Mikäli vielä seuraat mitä hännättömän pään alueella tapahtuu, niin kerrothan siitä kommentissa. Olisi kiva tietää seuraako tätä kovin hiljaista blogia vielä joku. :)