luettavaa

Koska käsitöistä ei ole juurikaan päviteltävää (koska valmistuneita ei juurikaan ole.. *köhhh* niin pitänee päivitellä ihan muissa asioissa. Käsitöihin liittyvistä asioista postailen enemmän nykyään instagramiin (sanpansu), tosin siellä on myös kaikkea joka ei liity siihen..

Totesin tänään, että hukkaan tasaisesti kaikki kirjalistat joissa on "nämä aion vielä jossain vaiheessa lukea" -kirjat. Nyt talletan yhden tähän yhden jo aiemmin tehdyn listan. Toivon mukaan se päivittyy niin uusilla luettavilla kuin merkkauksilla siitä, että kirja on luettu. Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan! Ja tässä se tulee:

Luettavia kirjoja:

Heidi Liehu – Ihana Kristus

Risto Saarinen – Jeesus Jokisen tapaus

Philip Yancey – Tuntematon Jeesus

Aapeli – Siunattu hulluus

Margaret Atwood – Sokea surmaaja

Jane Austen – Ylpeys ja ennakkoluulo

Charlotte Bronte – Kotiopettajattaren romaani

Harriet Beecher-Stowe – Setä Tuomon tupa (luettu)

Charles Dickens – Oliver Twist

Fjodor Dostojevski – Rikos ja rangaistus

Alexandre Dumas – Monte Criston kreivi

Gustave Flaubert – Madame Bovary

Gabriel Garcia Marquez – Sadan vuoden yksinäisyys

Gunter Grass – Peltirumpu

Kari Hotakainen – Juoksuhaudantie

Helvi Hämäläinen – Säädyllinen murhenäytelmä

Tove Jansson – Vaarallinen juhannus

Franz Kafka – Oikeusjuttu

Ilmari Kianto – Punainen viiva

Aleksis Kivi – Seitsemän veljestä

Joel Lehtonen – Putkinotko

Väinö Linna – Täällä pohjantähden alla

Veijo Meri – Manillaköysi

Timo K. Mukka – Maa on syntinen laulu

Sofi Oksanen – Puhdistus

Ilkka Remes – 6/12

William Shakespeare – Hamlet

Jean-Paul Sartre – Inho

John Steinbeck – Hiiriä ja ihmisiä

Jari Tervo – Troikka

Leo Tolstoi – Anna karenina

Mark Twain – Huckleberry Finnin seikkailut

Mika Waltari – Sinuhe egyptiläinen

Emily Bronte – Humiseva harju

Anne Frank – Nuoren tytön päiväkirja (luettu)

Victor Hugo – Kurjat

John Irving – Garpin maailma

Maria Jotuni – Huojuva talo

Jaan Kross – Uppiniskaisuuden kronikka

Harper Lee – Kuin surmaisi satakielen

Georg Orwell – vuonna 1984

J.L. Runeberg – Vänrikki Ståhlin tarinat

Mihail Solohov – Hiljaa virtaa Don

Heikki Turunen – Simpauttaja

Kurt Vonnegut – Teurastamo 5

Jung Chang - Kiinan viimeinen keisarinna

 Näillä pyritään eteenpäin. Katsotaan moniko tulee luetuksi.

Sukkalanka parissa muodossa

G-huivi

G-huivi, eli pitsihuivi omasta piposta.

Puikot:  4,5mm

Lanka: mielitty sock yarn värinä grasshopper

Aloitin joskus aikoinaan (en ihan samaan aikaan gradun kanssa kylläkään, viime keväänä [ravelry kertoo projektin aloitetun maaliskuun 25 päivä]) perus kolmiohuivin. Päätin noudattaa omaa mutuani ja neuloa pitsikerroksia aina sitten kun pelkän oikean neulominen alkaisi puuduttaa. Lopputulos ei ehtinyt valmiiksi ihan samaan aikaan gradun kanssa, mutta pari viikkoa sitten työ lopulta valmistui.

Lanka päätyi minulle syksyllä 2013 neulojien yöstä. Mietin pitkään, että mitä tästä tulee. Alusta asti oli selvää, että minun käsissäni se ei sukiksi käänny. Päätin huivia aloittaessani, että tehdään niin pitkään kun lankaa riittää. Jämää jäi muutamia metrejä, ja huivista tuli kokonsa puolesta pingotuksen jälkeen oikein mainio.

seitsämän päivää

Seitsemän päivää eli perussukat omaan jalkaan

puikot: 4mm sukkapuikot

lanka: viking of norwayn Ville, värit 704 ja 708

Mietin vuoden alussa, että Ravelryssä projektien nimeäminen on itselleni ainakin tosi nihkeää puuhaa. Vuoden 2015 nimissä teemana on kappaleiden nimet. Liittyvät ne projektiin jotenkin tai ei. Seitsemästä päivästä olisi hyvin voinut tulla myös "harmaa on hyvä väri". Nyt päädyttiin tähän. 

 Sukkia en oikeastaan omaan jalkaani olisi tarvinnut, mutta huivin valmistuttua piti jotakin aivotonta saada puikoille. Ja nämä värit olin jo valinnut itselleni. Lanka on ihanaa ja pehmeää, mukavampaa neuloa kun 7 veljestä. Ja jostain syystä nämä harmoniset harmaat ovat osuneet nyt viimeisen parin vuoden aikana voittajan valintana sydämeeni. Harmaa todellakin on hyvä väri.

Ja niin iski ompelimus

Meillä kaivettiin singeri ja trikookankaat esiin. Ja olen erittäin ylpeä. Vihdoin ja viimein osasin ommella itselleni käyttökelpoisia vaatteita! Ala- ja yläkoulussa meikäläisen hermot ei pitäneet tehdä mitään kunnolla ja se useimmiten näkyi lopputuloksessa *köhhh*

Joululomalla törmäsin tyrnifarmarit -blogin zero waste -mekon tutoriaaliin. Ostin kankaat heti seuraavana päivänä eurokankaan trikoopalojen laarista Lappeenrannasta, mutta ompelu jäi odottamaan itseään. Sitten tuli viime torstai, törmäsin kangaspussiin ja päätin, että nyt voisi vapaapäivän kunniaksi koesurauttaa sen mekon valmiiksi. Ja riemu oli melkoista, kun tajusin tehneeni ensimmäistä kertaa ikinä itselleni ompelukoneella käyttökelpoisen vaatteen.

ensimmäinen mekko

 Mekosta tuli kiva, ja se koekäytettiin perjantaina ja lauantaina. Kevyt, näppärä ja ihan itse tehty! Ja NIIN helppo tehdä. Mekkofriikin unelma.

Samana iltana pohdin pääni puhki eräiden tulevien sitsien pukuteemaa. Hylkäsin vaihtoehdot Eevasta, Jumalasta, Cupidosta ja muista ehdotuksista. Halusin kuitenkin pistää päälleni oikeat vaatteet. Ajatusta riittävän kauan pyöriteltyäni keksin, että asunani ja teemanani voisi olla luontoäiti. Ja voisin taas tehdä itselleni mekon!

Lauantaina kävin tonkimassa Kaisaniemessä eurokankaan palalaaria ja löysin tukevampaa vaaleanvihreää trikoota. Väri ei oikein ollut mielestäni sopiva...

...ja sitten se homma taas karkasi vähän lapasesta.

kylähullun maine taattu, kerrostalon pihalla sprayta kankaaseen

Ostin reissultani Clas Ohlsonilta pullon vihreää akryylisprayta. Päätin tehdä kankaan pinnasta vähän elävämmän..

Onneksi asun yksin, kukaan muu ei ehkä arvostaisi vessan vallannutta kangasta

Kuivattelin kangasta illan vessassani jotta spray kuivuisi kunnolla kiinni....

Luontoäidin karderoobin lähtökohta

Ja tänään surrasin kankaasta mekon. Takahelmasta ei alunperin pitänyt tulla pidempää, mutta onnellisen vahingon myötä niin kävi. Ja tällä hehtaarihanurilla onni onnettomuudessa oli tällä kertaa erittän toivottua. 

Sitten oli pakko kokeilla tietenkin variaatio, joka on esitelty myös blogissa. Tehdäänpä helmasta pyöreä!

zero waste, pyöreällä helmalla

Taaskaan helma ei ole ihan suora, mutta mitäpä pienistä. Sitä ei päällä huomaa kuitenkaan kukaan.

"kaava" mekon tekemiseen on niin idioottivarma, että minäkin osasin. Ja voi että, nämä on ihan mahtijuttu! Näitä tullaan käyttämään paljon.

Miksi meillä on ollut hiljaista käsityörintamalla?

Vuosi 2014 oli jonkinasteinen hullunmylly, ja jollain tapaa hullu täytyy olla, että siitä selvisi hengissä.

Vuoden aikana neulominen jäi vähän vähälle, kiloja tuli lisää. Kolme seuraavaa kuvaa kertovat miksi.

työstövaihe

Lopputulos: Pro Gradu -tutkielma, palautettu 18.12.2014

N. 1000 henkilöjäsenen yhdistyksen puheenjohtajuus tuli päätökseen 31.12.2014

Vuosi 2014 piti sisällään tähän astisen elämäni kaksi suurinta haastetta.

TYT:n eli teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtajuus oli hieno tehtävä, mutta äärimmäisen rankka.

1½ vuoden työ, 40 opintopistettä ja akateeminen vauvani päätyi palautukseen juuri ennen joulua. Gradun tekeminen oli antoisaa ja rankkaa, mutta nyt voi tosissaan olla mahdollista, että olen maisteri keväällä 2015.

Mikäli vielä seuraat mitä hännättömän pään alueella tapahtuu, niin kerrothan siitä kommentissa. Olisi kiva tietää seuraako tätä kovin hiljaista blogia vielä joku. :)