menninkäisen viitta

Miun tän syksyn tähän mennessä suurin neule oli hupullinen keeppi, jonka tein itselleni. Loppujen lopuks työ ei kestäny ihan hirveen kauaa isoilla puikoilla ja paksulla langalla, mutta kun kokoa alko tulla lisää niin sitä ei paljon huvittanut kannella mukana...

 

Huppukeeppi

Ohje: hetaleita poropeukaloille kirjan keeppi ja oravainen huppupööhine

puikot: 8mm

lanka: rowan purelife renew

Vaikka yleensä en koe ohjeiden haukkumista asiakseni, niin nyt en voi olla huomauttamatta. Kirja on.... no.... Vähän huolimattomasti tehty. Keeppiä tehdessäni hieroin aivonystyröitäni useammassakin paikassa ja etenkin raglankavennukset tuottivat päänvaivaa. Pienten laskutoimitusten (ja purkamisen) jälkeen sain oikeat silmukkamäärät kohdalleen ja taas lyyti kirjoitti, vähän aikaa. Kavennuksia ohjeen mukaan tehden olisi tullut liikaa ja olisin saanut hyppyrihartiat. Ja eikun taas purkamaan. Hupun silmukat poimin suoraan keepin reunasta, en jaksanut ajatellakaan kappaleiden yhdistämistä kun ajatuksellisesti tuo kävi kätevämmin noin. Huppu ei ollut enää ongelmallinen, vaan se tikuteltiin mukavasti ja yksinkertaisesti kasaan.

Lanka taas. Oi voi, se oli ihanaa. Pehmeää ja juoksevaa ja sopivan eläväistä miulle. Ja ennen kaikkea mieltä lämmitti se, että kyseessä oli kierrätysvilla. Emmie yleisesti tunnustaudu viherihmiseksi, mutta kyllä mie itse kierrätän roskat ja vaatteet ja pyrin kierrättämään myös kirjat, leffat ja ehjät huonekalut ja tämmöiset. Ei kaikkea tarvi heittää pois tai ostaa uutena. Langasta alkuperäisen 4 kerää olin saanut #neulonta -kanavan vaihdossa kanssaneulojalta, mutta eihän tuollaiseen työhön neljä kerää riittänyt. Niinpä piti käydä menitasta etsimässä lisää. Nyt taas pyörii kaksi ylimäärästä kerää lattioilla, kun suuruudenhulluuksissani varmistin ettei lanka ainakaan lopu kesken...

Kameran itselaukaisin ei ole epäfotogeenisen ihmisen ystävä

Keepistä tul kuitenkin lämmin (kuvatessakin ehti tulla jo melkein kuuma) ja asiaansa sopiva. Äitikin totesi, että "jos oisit tehny punasen ni se ois ku punahilkan vaate." No, nyt se on menninkäisen vaate. Käyttöön ehdottomasti, kunhan säät tästä vielä vähän kylmenee.. :)

4mm sukkikset

Meinasin otsikoida kirjoituksen sanoilla "perusneuleita" mut totesin, että näillä on toinenkin yhdistävä tekijä. Nimittäin 4mm sukkapuikot oli kaikissa käytössä. Kun syksy pimenee ja pitenee, alkaa olla sukille ja lapasille eri ihmisillä tarvetta. Ja kun mummot ja äidit ei enää ilmeisesti ole niin neulovaa kansaa, niin hyödynnetään meitä, jotka sen taidon vielä osaa. Ja onhan se ihana, että ihmisten sormet ja varpaat ovat lämpimässä. Ja myös tämä pieni korvausta vastaan sukkailu tekee opiskelijan elämästä aina välillä vähän helpompaa. (Esim. yliopistoliikunnan kausikortin saa ostettua parilla parilla sukkia ;))

Omat lapaset

Kyllähän se neulojan sormetkin joskus palelee. Langat ostin Australiasta, 100g keriä hauskoissa väreissä olevaa karkeahkoa perusvillaa. Sopivaa siis justiinsa lapasiin ja sukkiin. Väri muistutti miusta lakritsijäätelöä johon on sotkettu mansikkaa, ja lapaset saikin tekonimen mansikkalakritsi. Ovat jo paljon koekäytetyt ja hyviksi todetut! Malli perustavislapanen omasta päästä, sen enempiä ajattelematta.

Ekat tilaussukat

Nää sukat oli tän syksyn ensimmäinen virallinen tilaustyö. Neuloin muutama vuosi takaperin samaiselle tuttavalle villasukat, ja nyt ne oli kuulemma kuluneet jo rikki. Siispä mie lupasin pistää puikoille uudet. Molemmat langat on seiskaveikkaa. Harmaa vaan oli kamala kokemus, tuo väri tai siis epäväri, syö kaikki muut värit. Onneks löysin riittävän värikästä raitalankaa joka sopii hyvin tuon tylsän harmaan kaveriksi. Kuvausassarina opiskelukaveri opiskelijatilan sohvalla, sukat oli kiire saada kuvaukseen ja säilöön uudelle omistajalle. Malli on perinteinen kaikin puolin. Lappukantapää ja kasikavennus.

Toiset tilaussukat

Nää toiset tilaussukat lähtee ylihuomenna Belgiaan. Kaverini poikaystävä on siellä vaihdossa, ja lattiat kuulemma kylmät. Siispä lupasin neuloa sukat. Näiden piti olla jouluks, mutta valmistuivatkin sopivasti ennen kaverin syyslomamatkaa, joten uusi omistaja saa sukkansa jo ennen joulua, marraskuun kylmiin iltoihin. Malli samainen perustavissukka omasta päästä. Päälankana myös seiskaveikka (vauvan vaaleansinisestäkin voi saada aikuiselle sopivat sukat oikeilla raidoilla) ja raitoina seiskaveikkaa ja gjestalin redeä. Sukista tuli omastakin mieletä kivan väriset ja koskaan en oo nähny yhtä onnellista tyttöystävää kuin eilen kun ojensin sukat lähtemään kohti uutta kotia.

Perusneuleita puikoilla on edelleen, mutta valmiina on myös jotain vähän suurempaa ja vihreää... ;)