Uuden opettelua

Maailmassa on paljon asioita joita en osaa. Käsitöidenkin saralla on vielä paljon asioita joita en osaa. 

Yhtenä iltana pohdiskelin, että "voisin opetella tekemään lapaset peukalokiilalla." Ja "voisin opetella tekemään kirjoneuletta. Oon sen joskus osannut, ja voin oppia sen uudestaankin." Lisäksi vielä "voisin opetella Magic Looppaamaan." ja "Voisin vihdoin opetella sukat varpaista varteen."

Niin sitä päädyttiin suunnittelemaan opettelua. Ensimmäisenä noista päätin kokeilla Magic Loopia. Malliksi valikoitui kynsikkäät, sukkien kantapäät hirvitti ajatuksena alkuun ihan liikaa. 

tähän on päästy

Muutaman yrityksen ja erehdyksen ja parin tunnin ähertämisen jälkeen idea oli selvä ja kaikki alkoi sujua. Idea oli selvä jo kyllä aiemmin, mutta kädet ei aina tehneet sitä, mitä pää halusi niiden tekevän. Mutta nyt hurruutellaan jo niitä kuuluisia peukalokiiloja, homma etenee!

Ja opettelulistaan lisätään vielä monta muuta asiaa, jotka liittyvät rakkaaseen harrastukseen ja tulevaan työhön. Pääsin määräaikaiseksi Lankamaailma nordiaan. Vielä ei ole työsopimuksessa mustaa valkoisella, mutta ensimmäisestä työvuorosta on jo sovittu. Siinäpä sitä sitten on opeteltavaa, lankakaupan tyttönä.

Ei mitään valmista

Mutta keskeneräistä senkin edestä. Monella taholla elämässä.

Kävin työhaastattelussa Ogelin Nordiaan. Vielä ei ole kuulunut siitä, päädynkö sinne tiskin taakse vai en. Gradua pitäisi työstää, että teologian maisterin paperit olisi kourassa toivottavasti keväällä 2015.

Nyt gradussa on jopa aikarajaus, ja kirjallisuutta mä metsästän. Jotenkin intohimoina sota ja katolinen kirkko onnistuttiin yhdistämään tutkimusaiheeseen. Saksalaisen fransiskaani-isän Gereon Goldmannin päiväkirja julkaistiin ensimmäistä kertaa 1964, mutta vuonna 2000 siitä otettiin uusintapainos. Tämä herra ja hänen kokoemuksensa sodasta päätyivät siis päiväkirjana miun tutkimusaiheeksi. Kyllä siitä valmista tulee. Siitäkin.

Nämäkin valmistunee aikanaan.

keskeneräisiä kasallinen

Siinä on mytty tällä hetkellä keskeneräisistä töistä. Kaikki ovat niitä kuuluisia hyshysneuleita. Niistä myöhemmin enemmän.

Vaan ehkäpä vilautan yhtä noista isommista projekteista ja kerron teille juttuja.

Aloin dominoimaan

Jep, dominopeittoa pukkaa. Tää on varsinainen pelineule, neulon tätä aina seuratessani lätkää. Kokoa on jo niin paljon, että ihan kotineule tämä on.

Lankojen kanssa tässä työssä riittääkin tarinaa. Ilman internetin ihmemaailmaa tämä ei olis koskaan onnistunut. Olen ollut vuoden 2013 alusta langanostolakossa. Ja tällaisen projektin työstäminen sillon ei ole fiksuin idea. Onneksi #neulonta pelasti - taas kerran. Ihana ihana asarum lahjoitti miulle useamman kerän petroolia seiskaveikkaa, joka tässä on siis pääväri. Muut ruutuvärit löytyivät omista varastoista. Tai niin luulin. Ravelryn stashini mukaan minulla oli yksi kerä tummansinistä seiskaveikkaa. Sitä vaan ei löytynyt. Ei MISTÄÄN. Ei Lappeenrannasta vanhempien luota, ei kotoa, ei mistään. Epäilen jonkun lainanneen kerän muihin tarkoituksiin varastostani, tietämättä että oikeasti miulla on kirjanpito. Ja taas valitin irkissä, että nyyh, lanka hukassa, mitä nyt teen. Silloinpa astui kuvaan ihana ihana Katiija. Ja lähetti miulle kerän tummanisinistä seiskaveikkaa, koska ite ei perustanut väristä. Ja niin dominot ovat edenneet jo kolmanteen riviin asti. Luultavasti ehtivät jopa aatoksi pakettiin! Ja sitten saavat lahjansaajat olla lämpimässä. Pidetään vielä salaisuutena, kuka se on.

Toisilla on projektipusseja, miulla on projektikassi

Niin, tämän takia tätä työtä ei ihan viitsi kanniskella mukana. Ensi kerralla ehkä jo jotain valmista. Ehkä jotain muuta.