Miksi meillä on ollut hiljaista käsityörintamalla?

Vuosi 2014 oli jonkinasteinen hullunmylly, ja jollain tapaa hullu täytyy olla, että siitä selvisi hengissä.

Vuoden aikana neulominen jäi vähän vähälle, kiloja tuli lisää. Kolme seuraavaa kuvaa kertovat miksi.

työstövaihe

Lopputulos: Pro Gradu -tutkielma, palautettu 18.12.2014

N. 1000 henkilöjäsenen yhdistyksen puheenjohtajuus tuli päätökseen 31.12.2014

Vuosi 2014 piti sisällään tähän astisen elämäni kaksi suurinta haastetta.

TYT:n eli teologian ylioppilaiden tiedekuntayhdistyksen puheenjohtajuus oli hieno tehtävä, mutta äärimmäisen rankka.

1½ vuoden työ, 40 opintopistettä ja akateeminen vauvani päätyi palautukseen juuri ennen joulua. Gradun tekeminen oli antoisaa ja rankkaa, mutta nyt voi tosissaan olla mahdollista, että olen maisteri keväällä 2015.

Mikäli vielä seuraat mitä hännättömän pään alueella tapahtuu, niin kerrothan siitä kommentissa. Olisi kiva tietää seuraako tätä kovin hiljaista blogia vielä joku. :)

Onnea voittajille

Kävi nolosti. Unohdin, että piti arpoa. Syynä ehkä eilinen kiiretyöpäivä ja jääkiekko. Ja voi pojat. <3 Mutta nyt on arvottu.

Onni suosi tällä kertaa Alisea. Sähköpostia tuloo ja pipo lähtee ensi viikolla postipojan matkaan! :)

Ja koska tykkään lahjoa ihmisiä, niin arvoin pieniä ylläreitä myös. Sini O tulee samaan myös jotain mukavaa postissa ja myös Amrialle lähtee postia. :)

Ja jotta saan teidät kiinni niin laittakaapas osoitteita sähköpostitse sanni.e.suhonen@gmail.com

Onnittelut voittajille!

Arvotaan nyt vaikka ystävänpäivän kunniaksi

Miun suhtautuminen ystävänpäivään on ehkä hiukan ironista ja sarkastista. En jotenkin välitä siit hehkutuksesta ja siitä miten se on karkaamassa ihan vääränlaiseks päiväks. Naiset saa ihan varmasti parisuhteissaan olla prinsessoja muutenkin, ei siihen syntymäpäivien ja vuosipäivien ja muiden jälkeen enää mitään tarvita. Saatan olla myös vähän kärkäs. Tulkitkaa tätä semmosen sopivan vanhapiika -sensorin läpi.. ;)

Ystävistä kuitenkin tykkään. Ja siksi ajattelinkin tän _ystävän_päivän kunniaks arpoa bloggerblogini ensimmäisen kerran. Osallistumisaikaa on viikko, eli 21.2. asti. Ja sitten parhaaseen osaan, eli palkintoihin

ihan ite tein!

Eli palkintona onnekkaalle lähtee tommonen Jersey mallinen pipo. Kankaat on majapuu designia ja pipon ohjeen löysin täältä. Saajalle tiedoksi, samanmoisia pipoja on vain yksi ja se on miun omassa päässä. :)

Riippuen osallistujien määrästä, saattaa olla et meillä arvotaan jotain muutakin, rojektipusseja tai kukkaroita tai.. Kattellaan. ;)

Koska myös pidän tasapuolisuudesta, jokainen saa yhden arvan kommentoimalla, en halua kenenkään olevan eriarvoisessa asemassa. Onnea matkaan, katotaan ketä onnistaa!

Omiin tassuihin ja vähän muuallekin.

Joulusta kun päästiin ohi, niin oli aikaa alkaa neuloa ihan itselle. Ja no. Niin sitä sitten onkin neulottu... Mikään ei ole mitenkään valmistumisjärjestyksessä, pääasia että ovat. :)

tätä varten se alunperin tehtiin

 Lankapupun munia

lanka: cewec livorno, 2 kerää.

puikot 5mm.

ja pitihän se toinenkin käsitellä pois tieltä.

Vesilevä

lanka: Cewec livorno 1 kerä

puikot: 5mm

Sain kesällä työpaikaltani (ei silloin kyllä vielä) ostosteni yhteydessä kerän cewecin livorno -nimistä lankaa. Pyörittelin sitä aikani, ja aina ajattelin että kyllä mie vielä JOSKUS opettelen miten niitä röyhelöhuiveja tehdään. Se joskus tuli pari viikkoa sitten vastaan työpaikalla, kun eräs asiakas pyysi opettamaan hänelle miten tommosta neulotaan ja eräs mein työntekijä kävi opastamaan. Mie sitten hyökkäsin hiljasen illan kunniaks samalle 10 minuutin oppitunnille. Lopulta jaksoin pari päivää myöhemmin kaivaa omat livornoni pussinpohjalta ja neulasin ne huiveiksi.

Lankapupun munat on saatu Turusta, kun pikkuveljen tyttöystävä osti matonkuteita joululahjoja varten. Yksittäinen livornokerä oli omia varastoja. Lankapupun munista oli alunperinkin tarkoitus tulla huivi haalareihin vyön kaveriksi ja siihen sen ehdin kuvauksia ennen jo ripustaa. Hyvin täyttää paikkansa ja tuo lisää taas väriä ja omituisuuksia tuohon asuun. Toinen huivi odottaa päätymistään jonnekin.

Langasta ei sen kummempia kai voi sanoa. Röyhelölankaa, ei kovin kummoista. Kyllähän tuota nyt neuloi, mutta en mie edelleenkään tommosta kaulaani laittaisi...

...polvet varpaat polvet varpaat.

Jämäpolvarit

lanka: erilaisia 7 veljestä jämiä itse värjäiltynä, terinä Lincraftin cosy woolia

puikot: 4mm

Nää sukat pääsi puikoille oikeastaan heti kun joululahjoista tuli valmista. Ja lanka tietenkin loppui lomalla kesken, kun sain ensimmäisen varren valmiiksi. Toista en viittinyt sitten aloittaa ennen kun ensimmäinen sukka oli valmis.. Kotona jouduin reissun jälkeen hetken pähkimään, ettää mistäs terät. Ostin jo tummanharmaata Jannea, mutta sitten muistui mieleen tuo Australiasta kotiutettu Cosy wool. Oli viimeinen avaamaton kerä, ja riitti hyvin teriksi. Kaikista Cosy woolin jämistä luultavasti tulee tässä vielä sukat, kunhan ensin paikannan kaikki jämäkerät.. Ohjeen polvareihin löysin novitan sivuilta. Sovelsin vähän, en halunnut ylimääräisiä krumeluureja joten jätin takasauman kohdalta palmikon pois. Mutta hyvältä nuo näyttää (ja tuntuu) ilman sitäkin.

pelkät varpaat pelkät varpaat.

Militantit gradusukat

Lanka: Hjertegarn Gamouflage

puikot: 3,5mm

Lankakaupassa työskentely on vaarallista. Siellä iskee helposti erilaisia ajatuksia ja suunnitelmia ja pakollisia tarpeita. Päätin, että miun on _pakko_ saada maastokuvioiset sukat. No. Missä ne maastokuviot on?! En näe minäkään. Tyhmästi raidoittui lanka kun sen piti kerrankin luvan kanssa läikittyä. Mutta ei niin ei. Lämpimät sukat on silti, en valita ollenkaan. Vähän lanka tahtoi halkeilla, mutta epäilen vahvasti syyksi myös uusia knitpron sukkapuikkoja johon neuloja ei ollu vielä ehtinyt ihan totuttautua. Olivat yllättävänkin terävät.

käpälät lämpimiksi

Tikrutassut

lanka: Hjertegarn Ragg-strömpegarn

puikot: 4mm

Mie rupesin tuossa reilu viikko sitten hukkaamaan lapasia. Ensin unohdin yhdet Karkkilasta tullessani bussiin, toiset unohdin seuraavalla viikolla työpaikalle. Työpaikalta sain tietenkin omani vielä takasin, mutta matkahuoltoa en kehdannut alkaa vaivaamaan. Ja noi tiikerilangat on huudelleet miulle jo hetken... köhh... Neulasin itselleni uudet käpälänlämmittimet. Lanka oli pehmeää ja mukavaa neuloa. Ainut harmi iski pienesti peukaloiden kohdalla, kun ne vähän tahtoi läikittyä raitojen sijasta. Mutta ovat niin pieni osa lopulta koko lapasta etten anna asian häiritä.

Mitä tapahtuikaan UFFilla

Viimeinen kuva kuvateksti kertonee olennaisen. UFFilla oli tasarahapäivät. Hammaslääkäristä tullessa matkalla oli yksi UFF. koko tuo läjä, 20€. Samana iltapäivänä löysin onnekseni pari ompeluohjetta, klipsikukkaroille ja kauratyynyille. Kunhan kaupasta muistaa ostaa kauroja ja hobby pointista klipsuja, meillä on materiaalia tehdä vaikka mitä!

Ja osittain tuosta syystä, että kankaita tuli adoptoitua reiluhkosti *köhh* on syytä luopua jostain muusta. Ravelryssä miulla on tarjolla lankoja joita mie en itse tartte, mutta mieluusti annan eteenpäin oravannahkoja vastaan. Kattelemaan pääset tästä.

Uuden opettelua

Maailmassa on paljon asioita joita en osaa. Käsitöidenkin saralla on vielä paljon asioita joita en osaa. 

Yhtenä iltana pohdiskelin, että "voisin opetella tekemään lapaset peukalokiilalla." Ja "voisin opetella tekemään kirjoneuletta. Oon sen joskus osannut, ja voin oppia sen uudestaankin." Lisäksi vielä "voisin opetella Magic Looppaamaan." ja "Voisin vihdoin opetella sukat varpaista varteen."

Niin sitä päädyttiin suunnittelemaan opettelua. Ensimmäisenä noista päätin kokeilla Magic Loopia. Malliksi valikoitui kynsikkäät, sukkien kantapäät hirvitti ajatuksena alkuun ihan liikaa. 

tähän on päästy

Muutaman yrityksen ja erehdyksen ja parin tunnin ähertämisen jälkeen idea oli selvä ja kaikki alkoi sujua. Idea oli selvä jo kyllä aiemmin, mutta kädet ei aina tehneet sitä, mitä pää halusi niiden tekevän. Mutta nyt hurruutellaan jo niitä kuuluisia peukalokiiloja, homma etenee!

Ja opettelulistaan lisätään vielä monta muuta asiaa, jotka liittyvät rakkaaseen harrastukseen ja tulevaan työhön. Pääsin määräaikaiseksi Lankamaailma nordiaan. Vielä ei ole työsopimuksessa mustaa valkoisella, mutta ensimmäisestä työvuorosta on jo sovittu. Siinäpä sitä sitten on opeteltavaa, lankakaupan tyttönä.

Miekii ko muutkii!

Vuodatuksen ongelmien ja pottuilun takia tein ratkaisun minäkin. Päätin siirtää blogini tänne bloggerin puolelle. Ei sillä, että minua niin kauheesti olisi ottanu päähän tuo vuodatuksen kenkkuilu vaan lähinnä lukemani blogit on suurimmaksi osaksi bloggerissa. Ja nyt muutos vaan tuntui hyvältä. Hännätön pää löytyy edelleen, lankaa menee mutkalle ja uutta syntyy. Nyt myös paino on kaikesta näperryksestä vaihtunut selvästi neuleiden ja virkkuiden maailmaan.

Tässä kohtaa voi vaan sanoa, että tervetuloa.