Omiin tassuihin ja vähän muuallekin.

Joulusta kun päästiin ohi, niin oli aikaa alkaa neuloa ihan itselle. Ja no. Niin sitä sitten onkin neulottu... Mikään ei ole mitenkään valmistumisjärjestyksessä, pääasia että ovat. :)

tätä varten se alunperin tehtiin

 Lankapupun munia

lanka: cewec livorno, 2 kerää.

puikot 5mm.

ja pitihän se toinenkin käsitellä pois tieltä.

Vesilevä

lanka: Cewec livorno 1 kerä

puikot: 5mm

Sain kesällä työpaikaltani (ei silloin kyllä vielä) ostosteni yhteydessä kerän cewecin livorno -nimistä lankaa. Pyörittelin sitä aikani, ja aina ajattelin että kyllä mie vielä JOSKUS opettelen miten niitä röyhelöhuiveja tehdään. Se joskus tuli pari viikkoa sitten vastaan työpaikalla, kun eräs asiakas pyysi opettamaan hänelle miten tommosta neulotaan ja eräs mein työntekijä kävi opastamaan. Mie sitten hyökkäsin hiljasen illan kunniaks samalle 10 minuutin oppitunnille. Lopulta jaksoin pari päivää myöhemmin kaivaa omat livornoni pussinpohjalta ja neulasin ne huiveiksi.

Lankapupun munat on saatu Turusta, kun pikkuveljen tyttöystävä osti matonkuteita joululahjoja varten. Yksittäinen livornokerä oli omia varastoja. Lankapupun munista oli alunperinkin tarkoitus tulla huivi haalareihin vyön kaveriksi ja siihen sen ehdin kuvauksia ennen jo ripustaa. Hyvin täyttää paikkansa ja tuo lisää taas väriä ja omituisuuksia tuohon asuun. Toinen huivi odottaa päätymistään jonnekin.

Langasta ei sen kummempia kai voi sanoa. Röyhelölankaa, ei kovin kummoista. Kyllähän tuota nyt neuloi, mutta en mie edelleenkään tommosta kaulaani laittaisi...

...polvet varpaat polvet varpaat.

Jämäpolvarit

lanka: erilaisia 7 veljestä jämiä itse värjäiltynä, terinä Lincraftin cosy woolia

puikot: 4mm

Nää sukat pääsi puikoille oikeastaan heti kun joululahjoista tuli valmista. Ja lanka tietenkin loppui lomalla kesken, kun sain ensimmäisen varren valmiiksi. Toista en viittinyt sitten aloittaa ennen kun ensimmäinen sukka oli valmis.. Kotona jouduin reissun jälkeen hetken pähkimään, ettää mistäs terät. Ostin jo tummanharmaata Jannea, mutta sitten muistui mieleen tuo Australiasta kotiutettu Cosy wool. Oli viimeinen avaamaton kerä, ja riitti hyvin teriksi. Kaikista Cosy woolin jämistä luultavasti tulee tässä vielä sukat, kunhan ensin paikannan kaikki jämäkerät.. Ohjeen polvareihin löysin novitan sivuilta. Sovelsin vähän, en halunnut ylimääräisiä krumeluureja joten jätin takasauman kohdalta palmikon pois. Mutta hyvältä nuo näyttää (ja tuntuu) ilman sitäkin.

pelkät varpaat pelkät varpaat.

Militantit gradusukat

Lanka: Hjertegarn Gamouflage

puikot: 3,5mm

Lankakaupassa työskentely on vaarallista. Siellä iskee helposti erilaisia ajatuksia ja suunnitelmia ja pakollisia tarpeita. Päätin, että miun on _pakko_ saada maastokuvioiset sukat. No. Missä ne maastokuviot on?! En näe minäkään. Tyhmästi raidoittui lanka kun sen piti kerrankin luvan kanssa läikittyä. Mutta ei niin ei. Lämpimät sukat on silti, en valita ollenkaan. Vähän lanka tahtoi halkeilla, mutta epäilen vahvasti syyksi myös uusia knitpron sukkapuikkoja johon neuloja ei ollu vielä ehtinyt ihan totuttautua. Olivat yllättävänkin terävät.

käpälät lämpimiksi

Tikrutassut

lanka: Hjertegarn Ragg-strömpegarn

puikot: 4mm

Mie rupesin tuossa reilu viikko sitten hukkaamaan lapasia. Ensin unohdin yhdet Karkkilasta tullessani bussiin, toiset unohdin seuraavalla viikolla työpaikalle. Työpaikalta sain tietenkin omani vielä takasin, mutta matkahuoltoa en kehdannut alkaa vaivaamaan. Ja noi tiikerilangat on huudelleet miulle jo hetken... köhh... Neulasin itselleni uudet käpälänlämmittimet. Lanka oli pehmeää ja mukavaa neuloa. Ainut harmi iski pienesti peukaloiden kohdalla, kun ne vähän tahtoi läikittyä raitojen sijasta. Mutta ovat niin pieni osa lopulta koko lapasta etten anna asian häiritä.

Mitä tapahtuikaan UFFilla

Viimeinen kuva kuvateksti kertonee olennaisen. UFFilla oli tasarahapäivät. Hammaslääkäristä tullessa matkalla oli yksi UFF. koko tuo läjä, 20€. Samana iltapäivänä löysin onnekseni pari ompeluohjetta, klipsikukkaroille ja kauratyynyille. Kunhan kaupasta muistaa ostaa kauroja ja hobby pointista klipsuja, meillä on materiaalia tehdä vaikka mitä!

Ja osittain tuosta syystä, että kankaita tuli adoptoitua reiluhkosti *köhh* on syytä luopua jostain muusta. Ravelryssä miulla on tarjolla lankoja joita mie en itse tartte, mutta mieluusti annan eteenpäin oravannahkoja vastaan. Kattelemaan pääset tästä.

terveisiä kuusen alta.

Kinkun vaihdoin jo eilen kebabiksi, mutta joulukuusta tuoksuttelen ja tuijottelen edelleen ihan mielelläni. Joulua vietin vanhempien luona ja sohvannurkasta onkin hyvä paljastaa maailmalle mitä pehmeistä paketeista löytyi. Tänä vuonna teemana oli kynsikkäät ja kämmekkäät.. Huomaamattani teen näköjään useammalle ihmiselle samanteemaisia joululahjoja.Oli kyllä muutakin. Ensimmäinen muista ei ole vielä valmistunut, ja toiseen ei ole vielä malli suostunut poseeraamaan. "Emmie laita sitä päälle kuvaa varten ku oon näin turvoksissa!" Ei sitten. Ootellaan.

kämmekkäiset omasta päästä

Metsäkalamiehen hanskat

lanka: Novita 7 veljestä linnut, peippo

puikot: 4mm.

Iskä on vähän ongelmallinen ku hää ilmottaa jalkojensakii olevan "turvonneet juurimukulat." Kädet on samaa tyyppiä, pienet ja pyöreät. Kynsikkäistä tuli kumminkin arviosta sopivat ja metsäkalamiehelle sopivat. :) Nämä myös oli toiset koskaan magic loopilla tekemäni tuotokset. Tekniikka on ihan näppärä, mutta neljällä puikolla saan edelleen nopeammin valmista.

 Puolilapaset

Calle-Half mittens by Kristin Blom

Lanka: novita nalle

puikot: 3,5mm

koristenapit jostain netin askartelutarvikekaupasta

Ihastuin näiden kynsikkäiden malliin heti sen nähtyäni. Pikkuveljen tyttöystävällekin päätyivät siis kämmekkäät. Metsissä koiren kanssa kulkiessa vapaaksi jäävät sormet ovat usein tarpeen. Koko sattui kohdalleen ja väri sopii saajalle. Nämä olivat ensimmäinen magic loop harjoitus. Muutaman kerakkeen ja purkamisen jälkeen aivo napsahti kohdalleen ja magic loopin idea valkeni.

Pyssykäsineet

lanka: novita Tuomas sukkalanka

puikot: 4mm

Nämä kynsikkäät oli oikeastaan se, joka avasi ajatuksen kynsikkäiden ja kämmekkäiden sarjasta. Pikkuveli suoritti keväällä metsästyskortin ja kesällä sai poliisilta aseenkantoluvan. Nyt syksyllä on koiran kanssa kuljettu metsissä haulikko olalla. Ja lintujakin on saaliiksi saatu. Jossain vaiheessa mietin, että kädethän siellä paleltuu, mutta sormet on oltava vapaana. Siispä syntyi ajatus pyssyttelijän kynsikkäistä. Ohje löytyi vanhasta kunnon punomosta joka aiemmin tunnettiin käspaikkana. Ohje oli suuntaa antava, ilman tarkkoja silmukkamääriä ja sehän sopi meille.

Eilen myös onnellinen metsämies kävi esittelemässä ensimmäisen saamansa rusakon. Oli polleaa poikaa. Ja luultavasti oma saalis maistuu kaupan lihatiskin tuotteita paremmalta.

Sama pikkuveli piti miun puolitaiteellista neulekuvausta humpuukina, ja turhautu parin kuvan jälkeen seisomaan joulukuusen vieressä. Kynsikkäät saivat hetken päästä ihan uuden käyttötarkoituksen...

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Puhdasta rakkautta -perussukat

lanka: Novita 7 veljestä linnut, pöllö

puikot: 4mm

Äiti tilasi jo isänpäivän aikaan omalle isälleen eli miun papalle villasukat. Mammalle ja isoenolle olin aikoinani sukat jo tehnyt, pappa oli jääny välistä. Nyt ennen joulua, kaikki lahjat valmiiksi saatuani tein papalle pöllösukat. Alkuun epäilin onko lanka liian kirjava, mutta saaja oli niin vilpittömän tyytyväinen etten voinut muuta kuin hymyillä. Pappaa kanssa vaivaavat suuret vaivaisenluut, mutta arviosta meni sukkien koko oikein.

Korjattu ompelus ja pari muuta

Kirjottelin jo muutama postaus sitten siitä, et miun harjotusompele meni pieleen. Nyt se on vihdoin korjattu kun sille oli aikaa.

Siinä se on

Sain aikaan projektipussin. Muutaman ärräpään jälkeen, mutta kauhean ylpee siitä olen edelleenkin. Tykkään tosta mallista, sinne mahtuu kivuttomasti 150g lankaa ja puikot. Ja vie hirveen vähän tilaa laukusta.

Sitten kompuroin. Kompastuin eurokankaan palalaariin. Ja mukaan lähti taas uusia kankaita joita heti piti tietysti kokeilla. Ja uusia projektipusseja syntyi sarjana kolme.

nro 2.

Tässä versiossa päällikangas on eurokankaan palalaarista, vetskari samasta paikasta, mutta vuori vanhaa lakanaa. Iltapukutuunaukseni yhteydessä jouduin pilkkomaan yhden vanhan ja tahriintuneen lakanan malliompelusta varten. Nyt se lakana (sen puhtaaksi jääneet osat) palvelee projektipussien vuorikankaana. :) Satiininauhaa löysin tigerista. 1€ kiekko, joten otin kolmea väriä. Kyllähän ne tässä kuluu.

Nro 3.

Tässä pussissa kaikki vetskaria ja nauhaa lukuunottamatta on kierrätettyä. Sisus on sitä samaa vanhaa lakanaa ja päällinen vanhasta tyynyliinasta. Miulle oli jostain syystä päätyny yks pariton tyynyliina jossa oli kunnon röyhelöreunat. Päätin pilkkoa kankaan parempaan käyttöön, ja röyhelöt odottelee edelleen loppusijoituspaikkaansa. Sopiskohan ne haalareiden lahkeisiin? taskunsuihin? johonkin ne vielä päätyy, siitä oon varma. Sisältä kurkistaa kaks kerää gjestalin brissiä. Pussi on menossa synttäri/joululahjaks eräälle kaverille ja ei sitä tyhjänä voi antaa!

Kolmas samaan sarjatuotantoon kuulunut projektipussi on menossa myös muualle, mutta eipä siitä sen enempiä. :)

sursursur!

Aiemmassa postauksessa kerroin, että meille muutti singer. Ja singer on ollut käytössä. Sursursur!

Tähdet tähdet.

 Pienen (pieleen menneen ja edelleen purkamistaan odottavan) harjoittelun jälkeen surrailtiin verhot. Tilasin kankaita.comista jo aiemmin syksyllä nää verhokankaat. Valmiit pimentävät verhot on aivan riistohintasia (n. 40-50€ tsipale) niin totesin, että kyllä miulla sen verran taitoa on, että yhdet verhot ompelen. Yks ilta niiden kanssa meni, mutta tuossa ne nyt roikkuu. Verhojen korkeus on 170cm normaalin kahden metrin sijaan. Tämä siksi ettei ikkunan alla olevan patterin lämpö mene vaan ikkunalle vaan leviää koko kämppään. 4x180cm (5cm käänteet kummassakin reunassa) ja kankaan hinta n. 80€. Eli kahden liian pitkän valmisverhon hinnalla sain omannäköiset ja oikean mittaiset verhot. Kannatti.

Ennen. Jälkeen.

Reissasin kesällä 2012 sinne ja takaisin. Land down under eli Australia oli kohteena, 2,5kk hurahti Sydneyssä. (vanha matkablogikin löytyy vuodatuksen puolelta, täältä.) Sieltä toi tullessani iltapuvun. Ja kun yhden vuoden juhlat tuossa valkoisessa versiossa juhlin, oli aika ruveta tuunauspuuhiin. Muutaman ärräpään, hetkittäisen pään raapimisen, epätoivoisten huokailujen ja riemunkiljahdusten jälkeen tuunaus oli valmis. Helmassa tarkkasilmäisimmät huomaat myös hienoisen aallokon. Olin saattanut vahingossa kaavat piirtää hiukan pieleen (armoa, ensimmäistä kertaa ja suoraan valmiista vaatteesta!) ja helma oli liian lyhyt toiselta puolelta. Kikkailujen jälkeen helmassa kulkee sininen aalto. Näkyy paremmin kun puku on päällä, nyt jää vähän liikaa liepeiden alle.

Seuraavalle vuodellekin tuunausidea jo valmiina, katsotaan kiehtooko ajatus vielä vuoden päästä ;)

Ja mitä sille harjoitusompeleelle kävi? Onnistuin vaan ompelemaan liian pitkiä saumoja, ja väsymyksissäni en jaksanut työtä alkaa korjata. Kyllä sen tässä vielä korjaan, ja esittelen valmiin tuotoksen siinäkin. Sniikpiikkiä siihen ompelukseen löytyy täältä. Ohje oli yksinkertainen, vaikka ensin mokasinkin. Veikkaan että pienen purkamisen jälkeen lopputulos tulee olemaan hyvä. :)

Hyviä asioita.

Elämässä on paljon pieniä hyviä asioita.

Sursursursur!

Meillä aloitettiin suristelu. Ostin kaverilta ylimääräisen nurkissa pyörineen ompelukoneen pois. Meillä on aloitettu ompeluharjoitukset. Valmista ei vielä ole. Verhot seuraavana jonossa, myös eräs tuunaus odottaa aikaansa. Nekin tulevat esittelyyn kunhan valmistuvat. Ja kunhan ensimmäinen harjoitustyö saadaan purkuun ja korjattua...

Herätin kummastusta. Ja ehkä vanhemmissani pahennusta.

Neuloin. Baarissa. Lauantaina Lappeenrannassa ravintolassa nimeltä kolme lyhtyä (tuttavallisemmin lamppu) oli sakonat -nimisen tapahtuman yks keikkailta. Siellä keikkaili siskoni kipinä nimisen bändinsä kanssa. Nuoria naisia laulamassa asenteella omasta elämästään kansanmusiikkia. Kannattaa tutustua. Löytyvät ainakin facebookista. En kerännyt ymmärrystä jatkuvasti. Mutta tunika eteni hyvin. Tälle tielle on lähdetty. Hyvä lauantai.

pesä!

Oli myös hyvä sunnuntai. Käytiin metsässä. Löydettiin pesä. Vähän myös uitin eräässä ojapurossa toista jalkaa ja varpaat vähän kastu.

sieniä!

Itse en syö sieniä. Siinä menee kohteliaisuusraja. Mutta muita varten niitäkin oli kiva kerätä. Suppilovahverot lähti veljen mukana Turkuun. Ja taatusti luomua.

menninkäisen teepannu

Kaipasin teepannua jo ruoka, viini & hyvä elämä -messujen aikaan. Harkitsin lasisen haudutuspannun ostoa. Onneksi lykkäsin. Lappeenrannasta vihdoin muistin tuoda oman sinisen teepannuni Helsinkiin. Ja nyt iltasaikan keittoon!

Uuden opettelua

Maailmassa on paljon asioita joita en osaa. Käsitöidenkin saralla on vielä paljon asioita joita en osaa. 

Yhtenä iltana pohdiskelin, että "voisin opetella tekemään lapaset peukalokiilalla." Ja "voisin opetella tekemään kirjoneuletta. Oon sen joskus osannut, ja voin oppia sen uudestaankin." Lisäksi vielä "voisin opetella Magic Looppaamaan." ja "Voisin vihdoin opetella sukat varpaista varteen."

Niin sitä päädyttiin suunnittelemaan opettelua. Ensimmäisenä noista päätin kokeilla Magic Loopia. Malliksi valikoitui kynsikkäät, sukkien kantapäät hirvitti ajatuksena alkuun ihan liikaa. 

tähän on päästy

Muutaman yrityksen ja erehdyksen ja parin tunnin ähertämisen jälkeen idea oli selvä ja kaikki alkoi sujua. Idea oli selvä jo kyllä aiemmin, mutta kädet ei aina tehneet sitä, mitä pää halusi niiden tekevän. Mutta nyt hurruutellaan jo niitä kuuluisia peukalokiiloja, homma etenee!

Ja opettelulistaan lisätään vielä monta muuta asiaa, jotka liittyvät rakkaaseen harrastukseen ja tulevaan työhön. Pääsin määräaikaiseksi Lankamaailma nordiaan. Vielä ei ole työsopimuksessa mustaa valkoisella, mutta ensimmäisestä työvuorosta on jo sovittu. Siinäpä sitä sitten on opeteltavaa, lankakaupan tyttönä.

Ei mitään valmista

Mutta keskeneräistä senkin edestä. Monella taholla elämässä.

Kävin työhaastattelussa Ogelin Nordiaan. Vielä ei ole kuulunut siitä, päädynkö sinne tiskin taakse vai en. Gradua pitäisi työstää, että teologian maisterin paperit olisi kourassa toivottavasti keväällä 2015.

Nyt gradussa on jopa aikarajaus, ja kirjallisuutta mä metsästän. Jotenkin intohimoina sota ja katolinen kirkko onnistuttiin yhdistämään tutkimusaiheeseen. Saksalaisen fransiskaani-isän Gereon Goldmannin päiväkirja julkaistiin ensimmäistä kertaa 1964, mutta vuonna 2000 siitä otettiin uusintapainos. Tämä herra ja hänen kokoemuksensa sodasta päätyivät siis päiväkirjana miun tutkimusaiheeksi. Kyllä siitä valmista tulee. Siitäkin.

Nämäkin valmistunee aikanaan.

keskeneräisiä kasallinen

Siinä on mytty tällä hetkellä keskeneräisistä töistä. Kaikki ovat niitä kuuluisia hyshysneuleita. Niistä myöhemmin enemmän.

Vaan ehkäpä vilautan yhtä noista isommista projekteista ja kerron teille juttuja.

Aloin dominoimaan

Jep, dominopeittoa pukkaa. Tää on varsinainen pelineule, neulon tätä aina seuratessani lätkää. Kokoa on jo niin paljon, että ihan kotineule tämä on.

Lankojen kanssa tässä työssä riittääkin tarinaa. Ilman internetin ihmemaailmaa tämä ei olis koskaan onnistunut. Olen ollut vuoden 2013 alusta langanostolakossa. Ja tällaisen projektin työstäminen sillon ei ole fiksuin idea. Onneksi #neulonta pelasti - taas kerran. Ihana ihana asarum lahjoitti miulle useamman kerän petroolia seiskaveikkaa, joka tässä on siis pääväri. Muut ruutuvärit löytyivät omista varastoista. Tai niin luulin. Ravelryn stashini mukaan minulla oli yksi kerä tummansinistä seiskaveikkaa. Sitä vaan ei löytynyt. Ei MISTÄÄN. Ei Lappeenrannasta vanhempien luota, ei kotoa, ei mistään. Epäilen jonkun lainanneen kerän muihin tarkoituksiin varastostani, tietämättä että oikeasti miulla on kirjanpito. Ja taas valitin irkissä, että nyyh, lanka hukassa, mitä nyt teen. Silloinpa astui kuvaan ihana ihana Katiija. Ja lähetti miulle kerän tummanisinistä seiskaveikkaa, koska ite ei perustanut väristä. Ja niin dominot ovat edenneet jo kolmanteen riviin asti. Luultavasti ehtivät jopa aatoksi pakettiin! Ja sitten saavat lahjansaajat olla lämpimässä. Pidetään vielä salaisuutena, kuka se on.

Toisilla on projektipusseja, miulla on projektikassi

Niin, tämän takia tätä työtä ei ihan viitsi kanniskella mukana. Ensi kerralla ehkä jo jotain valmista. Ehkä jotain muuta.